Ke 12.11. klo 16.15
KLASSIKKO: Tokyo Story (1953)
Usein ohjaaja Yasujiro Ozun mestariteokseksi nimetty elokuva kertoo Tokioon lapsiaan katsomaan matkaavasta, välinpitämättömyyttä kohtaavasta vanhasta pariskunnasta. Vain heidän poikansa leski Noriko osoittaa vieraanvaraisuutta ja lempeyttä. Ozu sai paljon vaikutteita myös Yhdysvalloista, ja sukulaisuuden voi aistia Leo McCareyn elokuvaan Make Way for Tomorrow.
Yasujiro Ozu (1903–63) on shomin-gekin, alemman keskiluokan arkisen elämän kuvauksien erikoismies, joka muutamien liikkuvien ja nopealle leikkaukselle rakennettujen 1920-luvun ja 30-luvun alun komedioiden jälkeen vakiintui käyttämään liikkumatonta rekisteröivää, noin metrin korkeudella maasta seisovaa kameraa: miljöön luonnehtivasta siirrytään välittömästi puolilähikuviin, joissa Ozun hymyilevät, elokuvasta toiseen esiintyvät näyttelijät puhelevat suoraan kameralle. Toistuvat kohtaukset välittävät seremoniallisuutta ja patriarkallisuutta. Perheeseen keskittyvän ajattelun tuloksena jokainen kokoavaa yhteisöä vastaan suuntautuva sana, ele tai ilme saa korostamattomanakin suuren painon ja tuntuu melkein moraalittomalta. Tämä hymyilevä perinnetietoisuus on Ozun maailman julkisivu; todellinen tapahtuminen on sen alla.